EtusivuAjankohtaista Hae kursseille Tilaa esitteitä Yhteystiedot

Vilma-Riikka Tiittanen

Minun nimeni on Vilma-Riikka Tiittanen. Olen aktiivinen nuori, jota kiinnostaa kaikki kansainvälisyyteen, monikulttuurisuuteen ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen liittyvät asiat ja teemat. Niinpä käsittelen blogissani omiin kokemuksiini perustuen havaintojani maailmasta, kulttuurirajoja ylittävistä ystävyyssuhteista ja kansainvälistymismahdollisuuksista niin ulkomailla kuin Suomessakin.

Opiskelen tällä hetkellä kansainväliseksi luokanopettajaksi sekä työskentelen Kesälukioseuran Maahanmuuttajien ja suomalaisten nuorten MaSu­ryhmässä sekä kouluavustajana. Olen ollut myös kesälukioissa harjoittelijana sekä opettajana ulkosuomalaislasten leirillä. 

Kesälukioseuran blogit

Maaliskuu 2014

Asenteella on merkitystä opetustyössä

Opiskelen Oulun yliopistossa kulttuurienvälisessä luokanopettajakoulutuksessa (Intercultural Teacher Education) ensimmäistä vuotta. Koulutus on englanniksi ja valmistaa kasvatusalan kansainvälisiin ja monikulttuurisiin tehtäviin. Uskon tällaisen koulutuksen tarjoavan minulle paremmat työllistymismahdollisuudet kuin normaali suomalainen luokanopettajakoulutus nykymaailman muuttuvassa ja yhä monikulttuurisemmassa yhteiskunnassa. Opintoryhmämme on erittäin värikäs: suurin osa opiskelijoista on asunut elämänsä aikana ainakin vähän aikaa ulkomailla tai he ovat ulkomaalaisia. Myös kaikki Suomen kolkat ovat edustettuina, joten ilmapiiri on hyvin avoin ja suvaitsevainen.

Koulutuksessa painotetaan kansainvälisyyskasvatusta, kulttuurienvälistä sensitiivisyyttä ja eri kulttuurien kunnioittamista. Nämä ovat nykymaailmassa tärkeitä arvoja, jotka jokaisen olisi hyvä omaksua. On huolestuttavaa, että globaalia arvokasvatusta ei kuitenkaan välttämättä oteta kovin laajasti esille esimerkiksi normaalissa opettajankoulutuksessa. Onhan juuri opettajilla ensiarvoisen tärkeä asema asenne- ja arvokasvatuksessa, sillä viettäväthän lapset ja nuoret melkein eniten aikaa kodin ohella juuri koulussa. Kaikille opettajille tulisikin tarjota valmiuksia vastata nyky-yhteiskunnan haasteisiin.

Erilaisuuden kohtaaminen ja erilaiset oppilaat luokkahuoneessa voivat aiheuttaa opettajalle päänvaivaa, jos opettaja ei ymmärrä oppilaiden erilaisen käytöksen taustoja tai jos hän ei osaa asettua oppilaan asemaan kulttuurisen tiedon puutteen vuoksi. Erilaisilla oppilailla en tarkoita vain maahanmuuttajataustaisia oppilaita vaan myös erityisoppilaita, erilaisia oppijoita ja vähemmistöryhmistä tulijoita. Koulut ovat täynnä erilaisuutta, ja alakulttuureita löytyy lukuisia.

Opettajalla tulee olla laaja tuntemus niin omasta kuin muistakin kulttuureista. Ennakkoluulottomuus, omista tavoista ja tottumuksista joustaminen , uteliaisuus erilaisuutta kohtaan sekä avoin mieli ovat tarpeen. Monikulttuurisessa koulutuksessa (englanniksi multicultural education) opetetaan erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Tavoitteena tulisi olla kulttuurienvälinen koulutus (intercultural education), jossa passiivisen yhdessäelon sijasta pyritään muiden kulttuurien ymmärtämiseen, kunnioittamiseen ja kulttuurienväliseen dialogiin.

Opiskellessani itse tällaisia valmiuksia olen ymmärtänyt, miten tärkeitä ja olennaisia ne opettajan työn kannalta todellisuudessa ovat. Nykymaailmassa ei enää selviä pitkälle, mikäli tietoa erilaisuudesta ei ole, eikä taitoja ja keinoja sen käsittelemiseen.

Opettajan tulee olla luokkahuoneessa tarkkana myös oman käytöksensä suhteen. Hyvä itsetuntemus on ensiarvoisen tärkeä, sillä arvomaailma ja ennakkoluulot – niin tiedostetut kuin tiedostamattomatkin – heijastuvat jokaisen käytökseen. Arvolatautuneet sanavalinnat ja toimintatavat, kuten esimerkiksi tapa puhutella tiettyjä oppilaita, tekevät opettajan mielipiteet näkyväksi luokkahuoneessa. Koska opettaja on usein oppilaiden esikuva, oppilaat alkavat helposti seurata tämän esimerkkiä. Jos siis opettaja näyttää kohtelevan tiettyjä oppilaita välinpitämättömästi tai epäasiallisesti, asiaa vierestä seuraavat oppilaatkin saattavat omaksua tällaisen käytöksen. Sama pätee myös toisinpäin: aikuisen asiallinen ja kunnioittava käytös jokaista yksilöä kohtaan toimii hyvänä esimerkkinä.

Oppilaille on usein merkittävämpää se, miten opettaja asiat tekee, kuin mitä hän tekee, sillä asenne tarttuu.

Opettajan tulee opettaa oppilaille toimivia vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja sekä välittää eteenpäin arvomaailmaa, jossa jokaista yksilöä arvostetaan ja kunnioitetaan omana itsenään. Pystyäkseen opettamaan näitä taitoja tulee opettajan tutustua ensin omaan itseensä. Vaikka oma käytös saattaakin tuntua juuri oikealta ja oikeutetulta, on jokaisen hyvä pysähtyä välillä pohtimaan uusin silmin omia tuntemuksiaan ja ajatusmaailmaansa sekä näiden heijastumista ympäristöön. Oppilaille on usein merkittävämpää se, miten opettaja asiat tekee, kuin mitä hän tekee, sillä asenne tarttuu.

***

Osa ajatuksistani on peräisin mm. näistä teoksista:

Kaivola, T. & Melen-Paaso, M. Education for global responsibility, Opetusministeriö 2007.
Unescon suositukset kulttuurienväliseen opetukseen
EU:n nuorisotyön materiaalia

Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää aiheen tienoilta, niin internetistä löytyy materiaalia muun muassa näillä hakusanoilla: Global education, Human rights education ja Intercultural education.