EtusivuAjankohtaista Hae kursseille Tilaa esitteitä Yhteystiedot

Kaisla

Nimeni on Kaisla. Asun Helsingissä ja opiskelen viimeistä vuotta taidelukiossa. Rakastan postikortteja ja kirjavia räsymattoja. Laulaminen ja kansantanssi kuuluvat mielipuuhiini. Pyrin käyttämään luovuutta myös opiskelussa.

Pohdin blogissani ajankohtaisia kysymyksiä tulevaisuudesta ja jatko-opiskelusta. Haluan nostaa esiin tärkeäksi kokemiani aiheita, kuten monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden. Lisäksi kerron kokemuksistani Kesälukioseuran English Communication Campillä, jossa vietin kesän ikimuistoisimmat hetket.

Kesälukioseuran blogit

Helmikuu 2014

Kansainvälistyminen kiikarissa

Ylioppilaskirjoitukset ovat viimeinen ohi, ja olo on helpottunut. Enää ei tarvitse murehtia ruotsin kielioppisäännöistä tai filosofien tietoteorioista. Kirjoitustilanne tuntui stressaavalta, ja jouduin, kuten moni muukin, kamppailemaan ajankäytön kanssa. Kuudessa tunnissa ehdin hädin tuskin päästä vauhtiin, ja kynä sauhusi viime sekunneille asti.

Olen joka tapauksessa ylpeä itsestäni. Ylioppilaaksi valmistuminen on osoitus sinnikkyydestä ja asioiden loppuun viemisestä. Nämä ovat asioita, joissa minulla on paljon kehitettävää. Todistin itselleni, että pystyn tähän. Mukaan mahtui myös onnistumisia, vaikka tiedän, etteivät arvosanat kerro kaikkea, mitä olen lukiossa oppinut. Tärkeimpänä pidän henkistä kasvua ja oman identiteetin muovautumista.

Lukioon pääseminen oli tärkeä ilmapiirin vaihdos, kun oli ennen sitä käynyt yhdeksän vuotta samaa peruskoulua. Lukiossa kaikki oli uutta ja jännittävää, mutta pikku hiljaa luokaton opiskelu muodostui rutiiniksi ja kaverit vakiintuivat. Koulun ilmapiiriä kohotti se, että opiskelijoilla oli yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Matikantunnin lisäksi saatoin olla samassa kuorossa tai jazzyhtyeessä muiden musiikkilinjalaisten kanssa. Abivuonna otin lukioni tarjoamat edut itsestäänselvyytenä ja jouduin välillä muistuttamaan itseäni siitä, kuinka etuoikeutettu olen.
Lukioajalta on jäänyt paljon ikimuistoisia hetkiä ja flow-fiiliksiä. Niihin lukeutuu muun muassa joulukiertue, helmikuinen penkkariajelu sekä viime kevään musiikkilukiopäivät, joilla kokosimme yli 300 oppilaan kuoron ja lauloimme Finlandia-hymnin Kampin Narikkatorilla. Lukiolaisten yhteistyöllä synnytetty tapahtuma oli rohkea ja lämminhenkinen. Ymmärsin, kuinka suuri merkitys erityistehtävän saaneilla lukioilla on nuorten elämässä.

Nyt edessäni häämöttää mahdollisuuksien meri, joka ei rajoitu pelkkiin kouluaineisiin tai musiikkigenreihin. Minulla on vapaus ja vastuu valita. Voin hakea kulttuurialoille tai eri tiedekuntiin yliopistossa. Jatko-opinnoissa saan syventyä mielenkiinnon kohteisiini ja laajentaa lukiossa oppimaani tietoa.

Nyt edessäni häämöttää mahdollisuuksien meri, joka ei rajoitu pelkkiin kouluaineisiin tai musiikkigenreihin. Minulla on vapaus ja vastuu valita. Voin hakea kulttuurialoille tai eri tiedekuntiin yliopistossa. Jatko-opinnoissa saan syventyä mielenkiinnon kohteisiini ja laajentaa lukiossa oppimaani tietoa.

Minua kiehtoo erityisesti yliopiston utelias ilmapiiri. Olin yläasteella työelämään tutustumisjaksolla oikeustieteellisessä tiedekunnassa, Erik Castrén -instituutissa, jossa sain osallistua muutamalle luennolle, vierailla käräjäoikeudessa sekä etsiä materiaalia pariin väitöskirjaan. Nautin kansainvälisestä ilmapiiristä ja rennosta tunnelmasta, joka yliopistolla vallitsi.



Toisaalta 12 vuoden pulpetissa kököttämisen jälkeen kaipaan konkreettista tekemistä, kuten maalaamista, piirtämistä sekä valokuvausta. Tämän vuoksi olen hakemassa ammattikorkeakouluun, jossa voin opiskella kuvataidetta. Menen pääsykokeisiin avoimin mielin saadakseni kokemusta oppilaitoksiin hakemisesta. Minua on varoitettu siitä, että taidekouluista valmistuvien työllisyystilanne on huono, mutta se ei tunnu tällä hetkellä ajankohtaiselta huolelta.

Merkityksellistä on vain se, nauttiiko itse työstä. Sosiaaliset arvot menevät taloudellisten edelle.
Olen pyöritellyt mielessäni myös vapaaehtoistöihin lähtemistä. Irtiotto tutusta ja turvallisesta voisi olla hyvä vaihtoehto. Haluaisin työskennellä Euroopassa vapaaehtoispalvelun kautta, joka tarjoaa majoituksen, ruoan sekä pienen taskurahan. Vapaaehtoistyötä tehdään muun muassa nuorten kanssa ja ympäristöprojektien parissa. Mielenkiintoisinta on tutustua vieraaseen kulttuuriin, sen kieleen ja ihmisiin heidän omassa elinympäristössään. Omat arvot ja asenteet pääsevät vertailuun paikallisen elämänmenon ja muiden vapaaehtoisten kanssa. Lopputuloksena oma identiteetti vahvistuu ja elämänkatsomus rikastuu.

Toivon jatko-opiskelun lisäävän luovuutta ja innovatiivisuutta sekä kansainvälistä vuorovaikutusta. Luotan siihen, mitä Dr. Seuss kirjoitti runossaan: ”You’re off to great places”. Uskon myös Egotripin ”Matkustajan” sanomaan: ”Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin”. Itsensä kehittäminen on elämänmittainen työ, ja sillä matkalla kuuluu ja saa epäonnistua. Tärkeintä on nousta ylös ja jatkaa yrittämistä.

Kiitos kaikille blogiani lukeneille!

Kaisla